Projektipäällikön työ on helppoa, ainakin teoriassa. Ohjenuorana toimivat hankesuunnitelma ja
–päätös, joissa kerrotaan mitä tulee tehdä, missä aikataulussa ja paljon rahaa
on käytettävissä. Riittää siis, että seuraa valmiiksi laadittua
käsikirjoitusta.
Ikävä kyllä parhaassakin suunnitelmassa on
epävarmuustekijöitä. Yleensä niitä sanotaan ihmisiksi. On opiskelijoita,
opettajia, työelämän edustajia, johtoa, oppilaitosverkostoa ja jopa ulkomaisia kumppaneita. Vaikka
papereiden pyörittely ja tietokoneen näpyttely oman työpisteen turvassa olisi
kuinka mukavaa, joutuu projektipäällikkö yllättävän usein maastoutumaan
kentälle selvittämään mitä ihmisten päässä oikein liikkuu ja millaisessa
todellisuudessa he elävät.
Välillä hankepäämajan ja kentän välillä syntyy ristiriitoja
ja yhteentörmäyksiä. Kuinka monta kertaa me hankekomentelijat olemmekaan
miettineet, että miten vaikeaa voi niille oikeille ihmisille olla ymmärtää että
ne tunnit pitää täyttää juuri tällaiselle lomakkeelle ja että niitä hankintoja
ei voi aina tehdä sen mukaan mikä on heidän mielestään järkevintä ja helpointa.
Ja että se EU-lippu pitää olla juuri oikein päin ja ne raportit palautettu
juuri silloin kuin päämaja niitä tarvitsee. Suuret johtajatkin ovat välillä
niin putkinäköisiä, etteivät ne ymmärrä että juuri tässä projektissa kehitetty
loistava toimintatapa on otettava organisaatiossa käyttöön, maksoi mitä maksoi.
Onneksi yleensä hankehörhöt ja oikeat ihmiset toimivat
kuitenkin yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi. Usein käsikirjoitus muuttuu
matkan varrella ja tie päämäärään on mutkainen ja kuoppainen, mutta oikealla
asenteella ja taistelutahdolla päästään hienoihin lopputuloksiin.
Kirjoittanut Laura Kuismala, Upea - Esedun uudet opetusteknologiat -projektin (EAKR) projektipäällikkö,
joka on ylpeä kaikista upeista Esedun opettajista, opiskelijoista, johtajista ja ennen
kaikkea omasta hankepäämajasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti