Terveisiä Viipurista!

Kävimme 25 tuntia kestäneellä pikavisiitillä WOPE-hankkeen partnerimme luona. Poikkeuksellisen hyödyllinen, tuloksekas ja mukava tapaaminen.

Tuliaisina kotiin vahva tunne siitä, että silloin tällöin kannattaa kohdata kasvotusten - silti kaikki kunnia ja hatunnosto videoneuvotteluyhteyksille ynnä muille loistaville nykyaikaisille yhteydenpitovälineille.
Mutta me saimme 3,5 tunnin palaverin ja tunnin lounaan aikana käsiteltyä kaikki hankkeen ajankohtaiset asiat ja suunniteltua kaikki kevään toimenpiteet. Lisäksi suunnittelimme ja ideoimme yhteistyötämme puoli vuotta eteenpäin (puoli vuotta on Venäjä-yhteistyössä pitkä aika), vaihdoimme päivänpolttavat kuulumiset - tärkeimpänä olympiamenestys! - ja juorutkin, ja juhlimme seurueemme jäsenen syntymäpäivää. Kasvokkain kohtaamista arvostaa myös venäläinen osapuoli, siitä kertonee esim. se, että kumppanioppilaitoksen johtaja tuli tapaamaan meitä kesken lomansa.

Itse tulen jatkossakin liputtamaan henkilökohtaisen kohtaamisen puolesta, kotimaassakin.

Uusi havainto oli se, miten mukavaa onkaan tehdä työtä, kun mukana on ammattitaitoinen matkanjohtaja ja tulkki, joka antaa mahdollisuuden keskittyä asiasisältöihin. Tällaisissa olosuhteissa matka ei kokonaisuudessaan tunnu lainkaan väsyttävältä, vaan peräti virkistävältä.
Tämä taas puolestaan antaa mahdollisuuden nauttia työhön liittyvästä intohimosta: siitä, että työ ja sisäinen palo ovat itse itseään ruokkiva kehä. Silloin velat eivät sentään tunnu saatavilta, mutta ongelmat muuttuvat haasteiksi.

Lyhyet palaverinjälkeiset mietteet halusi kanssanne jakaa
Riikka, Eastway 2:n projektipäällikkö.