Terveisiä Viipurista!

Kävimme 25 tuntia kestäneellä pikavisiitillä WOPE-hankkeen partnerimme luona. Poikkeuksellisen hyödyllinen, tuloksekas ja mukava tapaaminen.

Tuliaisina kotiin vahva tunne siitä, että silloin tällöin kannattaa kohdata kasvotusten - silti kaikki kunnia ja hatunnosto videoneuvotteluyhteyksille ynnä muille loistaville nykyaikaisille yhteydenpitovälineille.
Mutta me saimme 3,5 tunnin palaverin ja tunnin lounaan aikana käsiteltyä kaikki hankkeen ajankohtaiset asiat ja suunniteltua kaikki kevään toimenpiteet. Lisäksi suunnittelimme ja ideoimme yhteistyötämme puoli vuotta eteenpäin (puoli vuotta on Venäjä-yhteistyössä pitkä aika), vaihdoimme päivänpolttavat kuulumiset - tärkeimpänä olympiamenestys! - ja juorutkin, ja juhlimme seurueemme jäsenen syntymäpäivää. Kasvokkain kohtaamista arvostaa myös venäläinen osapuoli, siitä kertonee esim. se, että kumppanioppilaitoksen johtaja tuli tapaamaan meitä kesken lomansa.

Itse tulen jatkossakin liputtamaan henkilökohtaisen kohtaamisen puolesta, kotimaassakin.

Uusi havainto oli se, miten mukavaa onkaan tehdä työtä, kun mukana on ammattitaitoinen matkanjohtaja ja tulkki, joka antaa mahdollisuuden keskittyä asiasisältöihin. Tällaisissa olosuhteissa matka ei kokonaisuudessaan tunnu lainkaan väsyttävältä, vaan peräti virkistävältä.
Tämä taas puolestaan antaa mahdollisuuden nauttia työhön liittyvästä intohimosta: siitä, että työ ja sisäinen palo ovat itse itseään ruokkiva kehä. Silloin velat eivät sentään tunnu saatavilta, mutta ongelmat muuttuvat haasteiksi.

Lyhyet palaverinjälkeiset mietteet halusi kanssanne jakaa
Riikka, Eastway 2:n projektipäällikkö.

Suunnitelma on hyvä, on vain toimittava sen mukaisesti

Projektipäällikön työ on helppoa, ainakin teoriassa.  Ohjenuorana toimivat hankesuunnitelma ja –päätös, joissa kerrotaan mitä tulee tehdä, missä aikataulussa ja paljon rahaa on käytettävissä. Riittää siis, että seuraa valmiiksi laadittua käsikirjoitusta.

Ikävä kyllä parhaassakin suunnitelmassa on epävarmuustekijöitä. Yleensä niitä sanotaan ihmisiksi. On opiskelijoita, opettajia, työelämän edustajia, johtoa, oppilaitosverkostoa ja jopa ulkomaisia kumppaneita. Vaikka papereiden pyörittely ja tietokoneen näpyttely oman työpisteen turvassa olisi kuinka mukavaa, joutuu projektipäällikkö yllättävän usein maastoutumaan kentälle selvittämään mitä ihmisten päässä oikein liikkuu ja millaisessa todellisuudessa he elävät. 

Välillä hankepäämajan ja kentän välillä syntyy ristiriitoja ja yhteentörmäyksiä. Kuinka monta kertaa me hankekomentelijat olemmekaan miettineet, että miten vaikeaa voi niille oikeille ihmisille olla ymmärtää että ne tunnit pitää täyttää juuri tällaiselle lomakkeelle ja että niitä hankintoja ei voi aina tehdä sen mukaan mikä on heidän mielestään järkevintä ja helpointa. Ja että se EU-lippu pitää olla juuri oikein päin ja ne raportit palautettu juuri silloin kuin päämaja niitä tarvitsee. Suuret johtajatkin ovat välillä niin putkinäköisiä, etteivät ne ymmärrä että juuri tässä projektissa kehitetty loistava toimintatapa on otettava organisaatiossa käyttöön, maksoi mitä maksoi.

Onneksi yleensä hankehörhöt ja oikeat ihmiset toimivat kuitenkin yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi. Usein käsikirjoitus muuttuu matkan varrella ja tie päämäärään on mutkainen ja kuoppainen, mutta oikealla asenteella ja taistelutahdolla päästään hienoihin lopputuloksiin. 

Kirjoittanut Laura Kuismala, Upea - Esedun uudet opetusteknologiat -projektin (EAKR) projektipäällikkö, joka on ylpeä kaikista upeista Esedun opettajista, opiskelijoista, johtajista ja ennen kaikkea omasta hankepäämajasta!