EI VAIN RITAREILLE

Mielenkiintoni Pyöreän pöydän keskusteluihin (Round Table) heräsi, kun luin Eastway2:n projektipäällikkö Riikka Dillströmin reissutiedotuksia Pietariin.  Riikka ja Kati Torniainen ovat menossa marraskuulla Pietariin Suomi-talolle Pyöreän pöydän keskusteluun. Pietarissa viimeviikolla osui käteeni The St. Petersburg Timesin numero, jossa oli hyvä artikkeli menetelmästä. Menetelmä näkyy olevan käytössä eri aloilla niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla ja hyvin suosittu Venäjällä.

Kuningas Arthurin ajoista on vierähtänyt vuosi jos toinenkin, mutta hänen käyttämänsä Pyöreän pöydän menetelmä näyttää olevan nykyaikaa. Legendan mukaan kuningas Arthur valitsi tämän menetelmän neuvostolleen jotta yksikään ritareista ei vaikuttaisi muita tärkeämmältä. Menetelmää käytetään tänä päivänä monilla aloilla, esimerkiksi projektimaailmassa. Pyöreän pöydän menetelmä on luonteeltaan työpajoja strategisempi. Se voidaan toteuttaa ohjatuissa ryhmissä tai koota keskustelijat varta vasten keskustelua varten. 

Keskeistä on idea tasavertaisesta osallistumisen mahdollisuudesta eikä se onko pöytä todellakin pyöreä vai suorakaiteen muotoinen. Yksi menetelmän suurimmista eduista on, että se tarjoaa hyvän mahdollisuuden keskittää keskustelu järjestäjän toivoman aiheen ympärille. Tavoitteena on, että keskustelun vetäjä saa tietyltä kohderyhmältä tietoa ja kokemuksia valitusta aiheesta. Keskustelijat pääsevät kertomaan näkemyksistään ja kuulevat muiden ajatuksia asioista.

Pyöreän pöydän menetelmää pidetään tehokkaana menetelmänä rakennettaessa yhteistä ymmärrystä aiheesta. Keskustelu ei vie paljoa aikaa eikä resursseja, mutta voi viedä asiaa tehokkaasti eteenpäin.  Menetelmää voi käyttää myös pidempänä keskustelujen sarjoina tai osana suurempaa teemakokonaisuutta.

Pyöreän pöydän keskusteluaihe ja keskustelijat

Pyöreän pöydän keskustelun suunnittelu alkaa aiheen muotoilulla – kuinka aihe alussa esitellään – ja jatkuu suunnittelemalla kuinka tilaisuuden jälkeen huolehditaan asian etenemisestä (follow-up).  Keskusteluun nostettavan aiheen on hyvä olla ajankohtainen ja kiinnostaa mahdollisimman monia olematta kuitenkaan liian populistinen tosissaanotettavaksi. Toinen tärkeä asia on osallistujien valinta. Heidän on hyvä olla alan aisantuntijoita. Sopiva Pyöreässä pöydässä keskustelevien määrä on 4-8 henkilöä.

Pyöreän pöydän keskustelun eteneminen

Pyöreän pöydän keskustelu on vuorovaikutteisista keskustelumenetelmistä vähiten strukturoitu. Se vaatii kuitenkin jonkun vetäjäksi, herättelemään keskustelua ja pitämään sen liikkeessä ja sovitussa aiheessa eikä myöskään liikaa jonkun yksittäisen keskustelijan mielenkiinnon kohteessa. Vetäjä pyrkii huolehtimaan siitä, että kaikki saavat puheenvuoron. Keskustelun vetäjän on hyvä olla arvostettu aihealueen tuntija ja hieman showman.  Keskusteluun virittymisessä tai sen aikana voidaan tehdä toiminnallisia tehtäviä esim. tarralappuäänestyksiä. Keskustelun vetäjä tai ”sihteeri” kirjaa ylös keskustelussa tulleita ajatuksia.  Pöydässä on hyvä olla virvokkeita ja vapaamuotoistakin seurustelua voi olla mukana.

Yleisö

Pyöreän pöydän keskustelu voidaan järjestää niin, että tilaisuuteen osallistuvat vain keskustelijat. Keskustelutilaisuuteen voidaan kutsua myös keskustelua seuraavaa yleisöä. Yleisö on hyvä kuitenkin pitää pienehkönä, jotta liian suuri seuraajajoukko ei tyrehdytä keskustelua. Yleisöön voidaan kutsua myös median edustajia.

Syntyisiköhän tästä ”lonkalta vedetystä” esimerkkikutsusta mielenkiintoinen tilaisuus? Menisikö asia eteenpäin? Ketä sinä kutsuisit?

 

10.11.2013

Pyöreän pöydän keskustelu: ”Uuden EU-ohjelmakauden antamat mahdollisuudet Esedun kehittämisessä”

Keskustelun tavoite: tuoda esille ajankohtaista tietoa uuden ohjelmakauden keskeisistä teemoista ja Esedun kehittämisen painopistealueista EU-tuella.

Keskusteluaiheet:

• Painopistealueet
• Esedun kehittämistarpeet
• Rahoitusmallit

Pyöreän pöydän keskusteluun kutsutut:  Aaaaa Beeee, Ceee Deee, Eeee Fffff,  Hoooo Iiiii,  Jiii Koooo, Ällll Ämmmm, Ooooo Peeee

Paikka: Hankepalvelut, Raviradantie 4-8.

Pyöreän pöydän keskustelu voidaan järjestää myös webinaarina (webinar, lyhennys termistä Web-based seminar. Web conferencing).

Tällaisin ajatuksin työpöydän ääreltä, hiljaisesta talosta,
Eija-Riitta Ikonen
Projektipäällikkö
GATE-projekti 

Taitajia ja skillsejä

Tiedättehän Skills Finlandin ja vuotuiset Taitaja-kilpailut? Venäjällä on vastaavasti Skills Russia, ja myös halu menestyä World Skillseissä. 

Taitaja on siis ammattitaidon Suomen mestaruuskilpailu, joka järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla, pääorganisaattorina järjestämisvastuussa aina jokin Suomen ammattioppilaitoksista. Skills Finland on organisaatio Suomen Taitaja-kilpailun takana. World Skills on joka toinen vuosi jossakin päin maailmaa järjestettävä ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailu, jossa kunkin maan parhaista parhaimmat mittaavat osaamistaan oman maansa edustajina.

Venäjä on vuosi sitten liittynyt World Skillsin jäseneksi ja osallistui tämän vuoden heinäkuussa Leipzigissä ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin. Tulos oli laiha, kuten aina juuri mukaan tulleella maalla. Mutta odottakaahan: Venäjällä on presidentti Putinin perustaman strategisten aloitteiden viraston johtamana ruvettu kehittämään ammatillista koulutusta, mikä nivoutuu yhteen World Skills -kilvoittelun kanssa.

Suomen ammatillinen koulutus ja Taitaja-kilpailusysteemi puolestaan on maailman mittakaavassa huippuluokkaa. Siksi Skills Russia teki lokakuun alussa vierailun Suomeen, tarkemmin sanottuna Eseduun ja Salpaukseen. Salpaushan on Taitaja 2014 -kilpailun pääjärjestäjä.

Venäläisiä kiinnostaa meidän järjestelmässämme mm. koulutuksen työelämäläheisyys, osaamisen arviointi sekä koulujen omat oppimisympäristöt. He haluavat tietää, miten olemme saaneet aikaan sen, että puolet nuoristamme hakeutuu peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen ja puolet lukioon. Ja tietenkin ammattitaitokilpailuihin liittyvää osaamista janotaan. Venäjällä ammatillinen koulutus potee tällä hetkellä, valitettavasti, kovaa arvostuksen puutetta nuorten silmissä, vaikka samaan aikaan on tekijöistä pulaa sekä teknisillä että palvelualoilla. Korkeakoulutus on yhteiskunnan tarpeisiin nähden yliarvostettua.

Skills Russian väki oli vierailunsa jälkeen tyytyväistä kuulemaansa, näkemäänsä ja kokemaansa. "Haltioissaan", kuten jälkeenpäin palautteena kuulimme. "Perästä kuuluu", sanoivat. Se tuntui mukavalta. 

Skills Russia järjestää vuosittain useammatkin "taitaja"-kilpailut; Venäjän laajuisessa maassa ei yksien kansallisten mestaruuskilpailujen malli oikein toimi. Esedusta oli joukko kilpailuhenkisiä kehittäjiä toukokuussa seuraamassa kansallista kilpailua Toljatissa. Matka oli todella mielenkiintoinen ja informatiivinen! Menestyksekäs yhteistyö kun perustuu kumppanin tilanteen ja olosuhteiden tuntemukseen.

Tällä hetkellä emme pysty edes arvioimaan, mihin tämä johtaa. Tilanne on kutkuttava. Yritämme pitää teidät ajan tasalla, jos vauhdiltamme kykenemme. Pysykää kanavalla ja kyselkää tarvittaessa kuulumisia. Mielellämme kerromme.

Verkostowoimaa!

Niin kulunut ja kliseinen käsite kuin verkosto onkin, niin siitä huolimatta siinä on woimaa ja se voimauttaa tekijöitään.

Vertaistuen ja yhteisöllisyyden tunteet jaettiin 19.-20.9.13 Savonlinnassa, kun Pohjois-Karjalan kuntayhtymän (myöhemmin tekstissä tuttavallisesti Joensuu) ja Stadin ammattiopiston (myöhemmin Helsinki) ja meidän joukot kohtasivat verkoston perustamisen merkeissä.

Joensuussa avoin ammattiopisto toimintaa on ollut jo vuodesta 2008 ja sen rinnalla on toiminut Ohjaamo, jossa nuoria on ohjattu koulutukseen, työelämään tai kuntoutukseen. Toiminta-alueena heillä on koko Pohjois-Karjala. Joensuu on toiminut katalysaattorina avoin ammattiopistotoiminnan juuruttamisessa valtakunnalliseksi toiminnaksi.

Helsingin kaupunki päätti viime vuonna käyttää 2 miljoonaa euroa juhlavuoden rahastostaan nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja varoilla perustettiin avoin ammattiopisto Stadin ammattiopistoon kesäkuussa 2013. Toiminta on hiljalleen käynnistynyt ja erilaisia toimintamalleja kehitetään.

Meidän rakas hankkeemme, Avoin ammattiopisto Etelä-Savossa, on puolestaan aloittanut 2011 ja saavuttanut mm. paikallisten viranomaisten luottamusta hyvällä ohjauksella ja yksilökohtaisilla opintojen räätälöinnillä. Olemme kehittäneet mm. prakticum-pajoja ja uravalmennusta.

Me, avoin ammattiopistoväki, teemme kaikki yhtäältä samanlaisia juttuja, mutta toisaalta erilaisia juttuja. Tämä on mielestäni verkostotyön ydin.

Keskeyttävän opiskelijan muotokuva on kohtuullisen samanlainen asuinpaikasta riippumatta. Tai kouluallergisen oireet eivät muutu geografisten olosuhteiden mukaan. Nuori voi kokea yhteiskunnallista osattomuutta  metropolin hälinässä tai Kainuun korpikuusten alla.

Ratkaisutkin tuntuvat olevan kohtuullisen samanlaisia. Tuomme esille keskusteluissa luottamuksen syntymisen tärkeyden, rinnalla kulkemisen ja oikeudenmukaisen kohtelun. Monet muutkin perusperiaatteet työssämme ovat samoja. Kohtaamme asiakkaat yksilöinä, toivomme heidän löytävän omat ratkaisunsa ja etenevän elämässään omien suunnitelmiensa mukaisesti.

Tämähän kuulostaa helpolta, eikö totta? Mutta olen vuosien varrella huomannut, ettei tällainen työskentelytapa ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Siihen tarvitaan ammattitaitoa, ammattitaitoa ja ammattitaitoa.

Syyskuussa perustetun avoin ammattiopisto- verkoston yksi keskeinen tavoite on vahvistaa toimijoiden osaamista. Opimme toisiltamme, siirrämme hyviä juttuja eteenpäin ja yritämme karttaa suden kuoppia. Yhdessä olemme myös enemmän, kun haluamme vaikuttaa asioihin.

Kannattaa kantaa kortensa kekoon, keko kasvaa korkeammaksi ja sieltä näemme kauemmaksi!

Yhteen hiileen puhaltaminen tuo tuloksia! Kuvan on ottanut Petri Liukkonen ja kuvauspaikka on Samin Artemia.

Uusi teollinen vallankumous?

Moni suomalainen ei välttämättä tiedä, että he nauttivat jo nyt 3D-tulostamisen hyödyistä. Suussa saattaa olla 3D-valmistettu titaani-implantti tai sairautta on voitu hoitaa 3D-tulostetuilla kappaleilla. Suomalaiset yritykset kehittävät tuotteitaan perustuen 3D-tulostettuihin kappaleisiin, ja moni suomalainen tuote sisältää tällaista 3D-teknologiaa. (Lähde: Linnake, T. Digitoday-verkkolehti)

3D-tulostimet tekevät tuloaan myös opetuskäyttöön. Tulostinten pedagogiset käyttömahdollisuudet ovat huikeat lähtien fyysisistä oppimisaihioista ulottuen uudenlaiseen yhteisölliseen tiedonrakenteluun. Jo ymmärrys 3D-mallinnuksen ja –tulostuksen periaatteista on arvokasta tuoreiden ammattilaisten siirtyessä työelämään.

Myös Esedu on vahvistamassa osaamistaan 3D-tulostusmaailmassa. Eseduun rantautui tällä viikolla kaksi kevyttä opetuskäyttöön soveltuvaa 3D-tulostinta metalli- ja puualoille. Syksyn aikana myös opettajia osallistuu Sovelto Oy:n järjestämään koulutukseen, jossa tutustutaan mm. pikavalmistuksen mahdollisuuksiin ja teknologioihin, 3D-mallien tuottamiseen ja 3D-tulostuksen pedagogisiin sovelluksiin.  

Kuvassa toinen Eseduun hankituista tulostimista ja Arton menestyksekkäästi tulostamat pikkuesineet.

 

“A once-shuttered warehouse is now a state-of-the art lab where new workers are mastering the 3-D printing that has the potential to revolutionize the way we make almost everything.” (Obama 2013)

Tulevaisuus näyttää toteutuuko Barack Obaman ennustus 3D-tulostuksen muutosvoimasta  (2013 State of the Union -puhe) vai onko 3D-tulostuksessa sittenkin kyse vain suuren mittakaavan teknologiahypestä. Me Esedussa emme kuitenkaan jää odottamaan tulevaisuutta vaan haluamme pysyä teknologiakehityksessä mukana juuri nyt!


Laura Kuismala
UPEA - Esedun uudet opetusteknologiat -hanke (EAKR)

Venäjälle!

Hei!

On ilo kertoa muutama sananen Esedun Venäjä-yhteistyön kehittämistyön tuloksista.

Parivuotisen systemaattisen kehittämistyön tuloksena on opiskelijoille ensinnäkin avautunut uusia ovia työssäoppimispaikkoihin Venäjän puolella. Esimerkiksi majoitus- ja ravitsemisalan opiskelijat voivat kartuttaa työelämätaitojaan Pietarin hotelleissa ja ravintoloissa, lähihoitajat kuntoutuskeskuksissa Hatsinan alueella. Talotekniikan ja rakennusalan opiskelijoilla on mahdollisuus hankkia kokemusta erilaisilla työmailla maan päällä ja alla, ja metsäalan pojat ja tytöt pääsevät raivaamaan metsää Tihvinän alueelle. Kaikki tarvittavat systeemit ja lomakkeet ovat valmiina.

Esedu menossa Venäjälle. ESE vetää, SAMI työntää.

Takana on monipuolinen ja värikäs kaksivuotiskausi, jonka aikana olemme oppineet paljon käytännön asioita paitsi eri ammattialoista, myös mm. viisumeista, tullista, Venäjän työlainsäädännöstä - ja myös työtapaturmista ja niiden hoitamisesta. Viimeksi mainitun kohdalle pitäisi varmaankin lisätä sana 'valitettavasti', mutta toisaalta saatu oppi on Esedulle kullan arvoista. Niinhän se on, että opiskelijat ovat keskeisessä asemassa myös koulun kehittämistyössä! ;-)
No, onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan ole tapahtunut, siksi rohkenen sanoa noin.

Esedun kansainvälisten palveluiden asiantunteva henkilöstö on ottanut kopin hankkeen tuloksista ja tuotoksista, joten Venäjän opiskelijavaihtoasiat hoituvat nyt hankkeen päätyttyä siellä missä koulun muukin kv-opiskelijavaihto. Opiskelijalla itsellään ei tarvitse alkuvaiheessa olla kuin mielenkiinto, reipasta mieltä sekä avoin ja positiivinen asenne.

Hanke, jonka puitteissa työssäoppimismahdollisuuksia kehitettiin, oli nimeltään EASTWAY - Venäjä-yhteistyön kehittäminen ammatillisella toisella asteella. Se toteutettiin yhteistyössä Esedun ja SAMIn (Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto) voimin. Mainittakoon, että varoja asioiden toteuttamiseen oli jolteensakin sopivasti, sillä käytimme tarkoitukseen myönnetyistä varoista 99,08 %!

Edellä kuvatun kokemuksen pohjalta ja yhdessä tehdyn työn kautta saatujen kumppaneiden kanssa kehitämme nyt ammattitaitokilpailutoimintaa ja venäläisille myytävää täydennyskoulutusta. Odotamme syksyn aikana meille mm. Skills Russia -organisaation edustajia (Skills Finland- eli Suomen Taitaja-organisaatiota vastaava) ja ufalaisia rakennusmiehiä. Kylään, kokemuksia vaihtamaan, ideoita hakemaan ja jatkoyhteistyötä jalostamaan. Opiskelijamme myös valmistautuvat osallistumaan mm. Pietarissa LenExpossa järjestettäviin monialaisiin ammattitaitokilpailuihin ja itse järjestämiimme suomalais-venäläisiin harjoituskilpailuihin. Syksylle olemme jo tähän mennessä myyneet yhden koulutuksen.

Palatkaamme asioihin syksyn mittaan! Lisää kerrottavaa on luvassa, jos vain Allegro kulkee.

Riikka
Eastway 2, Venäjä-yhteistyön laajentaminen ammatillisella toisella asteella

Pullonkorkista ammattihenkilöksi

Merja Ihanus-Hänninen

 

Moniosainen minäkuva - silta omaan ammattiin  

Taidekasvatus ammattiin opiskelevan motivaation ja yrittäjämäisen toiminnan tukena

 

Etelä-Savon ammattiopistossa nuoret ammattiin opiskelevat rakensivat taideteoksen, jonka päätähtinä he    itse olivat tulevina ammattilaisina. Kuvallista ilmaisua yksilöllisen, motivaatiota virittävän oppimisen menetelmänä ja yrittäjämäisen opiskeluotteen vahvistajana käytettiin keväällä 2013 Esedun atto-valinnaisopinnoissa. Itseään tulevina ammattilaisina pohti ja ilmaisi taidekasvatuksen keinoin 20 iältään 16-21 –vuotiasta nuorta ammatillisen koulutuksen eri aloilta. Työskentelyä ohjasi kuvataiteilija (amk) Merja Ihanus-Hänninen. Kokeilu oli osa Avoin ammattiopisto Etelä-Savo –hankkeen toimintaa. Samalla se oli Merjan pedagoginen kehittämistyö osana opettajaksi pätevöitymistä.

 

Pullonkorkista ammattihenkilöksi

Kierrätysmateriaalein toteutetussa taideteoksessa käytetty korkkinen pullonkorkki sai uuden elämän, kun se pääsi kuvallisen työstämisen jälkeen esittämään ammattilaista itseään pahvilaatikon kannella poseeraten. Työskentely alkoi, kun ammattiin opiskelija kuvasi nykyisen elämänsä miellekarttana piirroksin, lehtikuvin ja kirjoittamalla. Tämän jälkeen hän siirtyi pohtimaan ja kuvaamaan mielikuvia tulevasta ammatistaan ja asioista, joita hän tarvitsi saavuttaakseen ammatillisen tavoitteensa. Mielikuvat sekä tieto tulevasta ammatista ja niiden luova työstäminen toimivat siltana ja tarttumapintana tulevaisuudessa häämöttävään ammattiin.

 

Mikä motivoi ammattiin?

Opiskelijat etsivät työskentelyssään vastauksia, rakensivat sillan, oman lähtötilanteensa ja tulevaisuuden ammattinsa välille. Sillanylitykseen tarvittiin jokaisen yksilöllisiä positiivisia mielikuvia siitä, mitkä asiat motivoivat ja tukevat opinnoissa ja ammatillisen tavoitteen saavuttamisessa. Työskentelyn tueksi opettaja esitti myös laatimansa lyhytelokuvan, joka on katsottavissa osoitteessa http://youtu.be/zjkYn1vjOBo.

 

Mitä työskentely antoi?

Taideteoksen valmistuttua opiskelijat vastasivat opettajan laatimaan kyselyyn, jossa jokainen pääsi arvioimaan oman työskentelysuunnitelmansa toteutumista. Lisäksi opettaja keskusteli vielä jokaisen kanssa työskentelyprosessista: miten tehtävä mahdollisesti vaikutti tulevaan ammattikuvaan ja siihen liittyviin opintoihin.

Kokeilun perusteella voidaan sanoa, että taidekasvatus ja taiteellinen työskentely oman ammatillisuuden  hahmottamisessa, jäsentelyssä ja esiintuomisessa on helppo ja hyvä menetelmä. Se ei perustu valmiisiin ratkaisuihin eikä oikeisiin vastauksiin. Miellesillan tekeminen konkreettiseksi taiteen keinoin rakentaa samalla  myös myönteistä ammatillista mielikuvaa ja tukee oman ammatin opiskelua. Se voi olla matka ”yli kimaltelevan elämänvirran”, jolloin otetaan vastuuta omista opinnoista ja oman tulevaisuuden aktiivisesta rakentamisesta.

 

Kuvallinen työskentely on intensiivinen, koukuttava ja ryhmän sisäistä vuorovaikutusta edistävä keino työstää oman elämän asioita: aikataulut unohtuvat ja kaveriapua annetaan tässä työskentelyssä luontevasti. Oikeiden vastauksien sijasta voidaan yhdessä pohtien ideoida asioita, jotka vievät työskentelyä ja siten oman ammatillisen minäkuvan rakentamista eteenpäin. Työn loppuunsaattaminen onkin todennäköistä ja palkitsevaa.

 

Menetelmä soveltuu myös ohjaukseen ja opiskelijahuoltoon

 

Silta-menetelmää voisi käyttää opetuksen lisäksi myös ohjauksen tukena ja opiskelijahuollon työvälineenä erityisesti elämänhallinnan, motivaation ja tulevaisuuden jäsentämisessä. Atto-valinnaisena siihen voisi myös ohjata opiskelijoita, joiden opiskelumotivaatio ja/tai elämäntilanne lisää opintojen keskeyttämisriskiä. Työmenetelmä on valmis, materiaalit eivät tule kalliiksi ja työskentelyä on mahdollista soveltaa erilaisten käyttäjien tarpeisiin.   

 

Keskeiset lähteet:

 

http://www.yvi.fi/sanakirja/260-omaehtoinen-yrittajyys-self-orientedentrepreneurship-

spontaneous-entrepreneurship viitattu 1.4.2013

 Etelä-Savon koulutus Oy, Etelä-Savon ammattiopisto. Pedagoginen ohjelma

2012-2015. Teroprint Oy.

 Juurikkala J. 2008. Ilon pedagogiikka. Kohti nykyaikaista koulua, konstruktiivinen peruskoulun käyttöteoria. Tutkiva Opettaja, 1/2008.

PRAKTICUMPAJALTA VAUHTIA OMALLE AMMATTIURASUUNNITELMALLE

TULE, RUUVAA, SÄÄDÄ, VÄÄNNÄ, KÄÄNNÄ – PRAKTICUMPAJALTA VAUHTIA OMALLE AMMATTIURASUUNNITELMALLE

 

Erkki kiinnittää yhdessä parinsa kanssa lämpöpatteria seinään ammattioppilaitoksen työsalissa. Pari muuta nuorta miestä, joista toinen puhuu hieman ulkomaalaisittain murtaen suomea, taivuttelee metallista vesijohtoputkea sopivaan muotoon. Tenho ja Esa, kasaavat osiinsa purettuja keittiövesihanoja.

Kysymyksessä on prakticum-paja, jossa perehdytään talotekniikan tutkintoon kuuluvaan putkiasentajan koulutukseen. Kyseiset pajat ovat osa Etelä-Savon ammattiopiston hallinnoimaa Avoin ammattiopisto -projektia (ESR).  Prakticumeissa omaa ammattiuraansa etsivät nuoret aikuiset perehtyvät eri ammatteihin ja niihin johtaviin tutkintoihin. Putkiasentajan tutkinnon lisäksi projetissa on järjestetty mm. metsäkoneenkuljettajan, kiinteistönhoitajan, autonkuljettajan, lähihoitajan, ravitsemustyöntekijän ja puutarhurin prakticumeja. Pajat kestävät yksi–kaksi päivää ja niitä vetävät alojen ammatinopettajat. Maksimissaan pajaan on otettu kahdeksan osallistujaa. Osallistujat tulevat oppilaitoksen ulkopuolisesta verkostosta: te-toimistosta, työvoiman palvelukeskuksesta, työpajoilta ja sosiaalitoimesta. 

Prakticumit ovat luonteeltaan ohjauksellisia, sillä niiden tavoitteena on selkeyttää osallistujien ammatillista suuntautumista. Pajojen alussa opettaja kertoo tutkinnosta, opiskelusta, opiskeluun hakeutumisesta, työtehtävistä ja työpaikoista, joihin tutkinnosta valmistuu. Tämän jälkeen pajalaiset tekevät oppilaitoksen työsalissa tutkintoon kuuluvia tyypillisiä työtehtäviä. Opettajalta saamansa alkukuvauksen ja työsalissa tehtyjen harjoitustöiden pohjalta osallistujat arvioivat kirjallisesti omaa kiinnostustaan alaa kohtaan. Lisäksi opettaja arvioi osallistujien soveltuvuutta alalle ja alan koulutukseen. Opettajalta saadun palautteen ja osallistujien tekemien itsearviointien pohjalta projektin ohjaaja tekee kirjallisen yhteenvedon jokaisesta pajaan osallistujasta. Yhteenvedossa ohjaaja kuvaa osallistujan osoittamaa kiinnostusta alaa kohtaan ja hänen soveltuvuuttaan alalle. Ohjaaja toimittaa yhteenvedon pajaan osallistuneelle ja niin sovittaessa myös osallistujan pajaan lähettäneelle verkoston työntekijälle. 

PRAKTICUM-PAJATOIMINNAN TARKOITUS JA ARVIOINTEJA TOIMINNAN TOTEUTUMISESTA 

Pajojen pääasiallinen tarkoitus on antaa tietoa niihin osallistuville soveltuvuudestaan alalle ja alan koulutukseen. Projektissa kysyttiin syyslukukaudella 2012 pajoihin osallistuneilta (N=24), kuinka he olivat kokeneet pajan merkityksen omalta osaltaan. Pajojen uraohjauksellisen funktion toteutumisesta voidaan kyselyn tulosten pohjalta raportointikaudelta todeta, että pajat vaikuttivat omia urasuunnitelmia selkeyttävästi 18:n kohdalla. Näistä 13 oli sellaista, jotka kertoivat pajan vahvistaneen heidän suunnitelmiaan alalle hakeutumisessa. Vastaavasti viisi pajoihin osallistunutta kertoi, että ala, jonka pajassa he olivat, ei tuntunutkaan omalta alalta. Loput kuusi kertoivat joko vielä harkitsevansa, hakevatko pajassa tutustumaansa alaan vai haluavatko vielä kokeilla ja miettiä muita ammattialoja. Kukaan prakticum-pajoihin osallistuneista ei kokenut pajaa oman uravalinnan kannalta hyödyttömäksi asiaksi.

Hankkeen ulkopuolisesta arvioinnista on huolehtinut Kogni Oy, joka suoritti ryhmähaastattelun muutamalle projektiin osallistuneelle asiakkaalle joulukuussa 2012. Arvioinnin väliraportissa kuvataan asiakkaiden kertoneen, että pajat olivat mukavia, hyödyllisiä ja opettajat opettivat hyvin. Haastateltavat pitivät tiedon saamista koulutuksesta tärkeänä. Uusia tuttavuuksiakin löytyi. Osallistujien ennakkoluulot koulutusta kohtaan väistyivät positiivisten kokemusten myötä. Kaikki haastateltavat kokivat saaneensa pajoista konkreettista hyötyä jatkosuunnitelmiensa kannalta. (Kogni Oy, 2013.) 

Arvioinnin tulos kertoo pajoista kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin pajoihin osallistujat kokivat pajat hyödyllisiksi oman ammattiuran suunnittelunsa kannalta. Toinen tärkeä tulos on, että pajat koettiin mukaviksi. Tämä on tärkeää siksi, että lähes poikkeuksetta kaikki projektiin osallistuneet ovat kokeneet ammatillisen koulutuksen aloittamisen haasteelliseksi itselleen. Opiskelun aloittamisen haasteellisuus johtuu aikaisemmista koulu- ja opiskelukokemuksista sekä joidenkin kohdalla hankalasta elämäntilanteesta. Ongelmien taustalla oli opintojen keskeyttämisiä, kiusatuksi tulemisen kokemuksia, masennusta, tunnetta omasta pärjäämättömyydestä, ym. Osallistujien ”kouluallergiaa” kuvaa oheinen raportista otettu lainaus:

”Ryhmähaastattelun ohella tavoitimme myös kaksi nuorta, jotka olivat keskeyttäneet pajan. Syyksi he kertoivat oman elämäntilanteensa ohella sen, että vierastivat ”koulumaista” työskentelytapaa.” (Kogni Oy, 2013). 

Prakticum-pajojen avulla ei voida kokonaan poistaa koettua kynnystä koulutuksen aloittamiseen, mutta positiiviset kokemukset antavat uskoa omaan kykyyn koulutuksesta selviytymiseen. Projekti onkin vahvistanut uskoa, että syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja nuorten aikuisten ammatilliseen koulutukseen tulemiseen pitää liittää kiinteästi ohjausta ainakin opintojen alkuvaiheessa.  On erittäin tärkeää, ettei haasteellisessa elämäntilanteessa oleva nuori enää joutuisi kokemaan epäonnistumista omalla koulutusurallaan. 

PRAKTICUM-PAJAT VÄLINEENÄ NUORTEN AIKUISTEN OSAAMISOHJELMAN TOTEUTUKSESSA 

Hallitus on käynnistänyt osana nuorisotakuuta nuorten aikuisten osaamisohjelman. Ohjelma tarjoaa pelkän peruskoulun varassa oleville 20–29-vuotiaille lisämahdollisuuden hakeutua tutkintoon johtavaan ammatilliseen koulutukseen. Ohjelma on merkittävä, koska tavoitteena on 36 000 koulutuksen aloittajaa vuosina 2013–2016.  Päämääränä on myös lisätä nuorten aikuisten neuvontaa ja ohjausta opintoihin hakeutumisessa ja opintojen suorittamisessa. (OKM – Nuorten aikuisten osaamisohjelma.) Nuorten aikuisten osaamisohjelma toteutetaan siten, että Opetus- ja kulttuuriministeriö julistaa koulutuspaikat koulutusten järjestäjien haettaviksi vuosittain. Ensimmäiset koulutukset alkavat joustavasti vuoden 2013 aikana. (OKM – Nuorten aikuisten osaamisohjelma.) 

Etelä-Savon ammattiopisto (ESEDU) sai Opetus- ja kulttuuriministeriöltä resursseja osaamisohjelman toteuttamiseen vuodelle 2013 35 opiskelijatyövuoden oppilaitosmuotoiseen lisäkoulutukseen ja lisäksi 35 paikkaa oppisopimuskoulutukseen. 

Osaamisohjelman kriittisimpiä kohtia on ohjelman kohderyhmään kuuluvien 20–29-vuotiaiden saaminen koulutukseen. Monilla kohderyhmään kuuluvilla kynnys ammatillisen koulutuksen aloittamiseen on korkea. Myös ohjelman mukaisen koulutuksen tiedoksi saaminen te-palvelujen virkailijoille, työvoiman palvelukeskuksen ohjaajille ja työpajojen työntekijöille sekä ohjelman kohderyhmään kuuluville itselleen on tärkeää osallistujien saamiseksi ohjelman mukaiseen koulutukseen.  

Prakticum-pajat tarjoavat konkreettisen ohjausvälineen, joka auttaa ohjelman piiriin kuuluvia oman ammattialan löytämisessä ja koulutukseen hakeutumisessa. Prakticumien merkitys on siinä, että niissä koulutustaan miettivät voivat lyhyessä ajassa testata, olisiko kiinnostava koulutusala itselle sopiva. Näin vältytään mahdollisilta vääriltä koulutusvalinnoilta, ja henkilöt löytävät itseään kiinnostavan ja itselleen sopivan tutkinnon. Tästä hyötyvät kaikki, ei vähiten koulutukseen hakija itse, sillä hänellä saattaa olla jo aikaisempia koulutuksen keskeyttämisiä. Keskeyttäminen tuo aina mukanaan epäonnistumisen tunteen, joten kaikki keinot, joilla keskeyttämisiä pystytään estämään, ovat tärkeitä.

 

KURKISTUS TALOTEKNIIKAN PAJAAN 

Viisi hiljaista ja hieman uteliaan oloista nuorta miestä odottaa Etelä-Savon ammattiopiston aikuiskoulutuksen yksikön infossa. He ovat siellä kutsukirjeen ohjeen mukaisesti:  ”Tervetuloa talotekniikan prakticum-pajaan 2.-3.4.2013. Aloitamme pajan kokoontumalla ammattiopiston aikuiskoulutuksen yksikön infossa 2.4. klo 9.00.”   

Paikalla olijat odottavat pajaa vetävän opettajan kanssa vielä paria ilmoittautunutta saapuvaksi. Pienen odottelun jälkeen toinen puuttuvista saapuu paikalle. Koska kello on jo 9.15 ja yhtä puuttuvaa ei näy, ryhmä lähtee opettajan johdolla talotekniikan teorialuokkaan. Luokassa opettaja toivottaa paikalla olijat tervetulleeksi talotekniikan putkiasentajan tutkintoa esittelevään prakticum-pajaan. Esiteltyään itsensä opettaja pyytää kutakin pajaan osallistujaa kertomaan nimensä ja miksi haluaa osallistua pajaan.  

Esittäytymiskierroksen jälkeen opettaja kuvailee, mitä pajapäivien aikana tehdään. Lisäksi hän kertoo tässä vaiheessa hieman talotekniikan opiskelusta, tutkinnosta, työpaikoista ja -tehtävistä. Opettaja sanoo, että pajan lopuksi osallistujat arvioivat kirjallisesti omia kokemuksiaan ja soveltuvuuttaan alalle. Hän lupaa myös kertoa alan koulutuksesta ja opinnoista ja tutkintoon pyrkimisestä tarkemmin viimeistään pajan lopuksi pidettävässä palautepalaverissa. Tuolloin osallistujat voivat vielä kysellä tarkemmin itseään kiinnostavia alan koulutukseen ja työhän liittyviä kysymyksiä. 

Teorialuokkatapaamisen päätteeksi on kahvitauko, jonka jälkeen tutustutaan talotekniikan työsaliin ja pukeudutaan asiaan kuuluvaan työvaatetukseen.  Sitten perehdytään ensimmäiseen varsinaiseen harjoitustehtävään, jossa kootaan muoviputkista piirustusten mukainen viemäriputkisto. Suoritus on luonteelta melko helppo. Opettaja on valinnut tarkoituksella aluksi suhteellisen helpon harjoituksen. Tehtävä luo osallistujille sosiaalista turvallisuutta, sillä se tehdään 2–3 osallistujan ryhmässä. Ryhmissä toimiminen on osallistujille hyödyllistä, sillä näin he tutustuvat toisiinsa ja hankalan tilanteen kohdatessaan oppivat auttamaan toisiaan. Kenenkään ei tarvitse jännittää omaa osaamistaan, kun tehtävä tehdään yhdessä toisten kanssa. Opettajan on helpompi ohjata osallistujia, kun he toimivat aluksi ryhmissä verrattuna tilanteeseen, jossa kukin tekisi tehtävän yksin. Tärkeänä osana tehtävää on, että opettaja pääsee tekemään havaintoja, kuinka osallistujat osaavat tulkita piirustuksia oikein. Tämä antaa opettajalle pohjatietoa, kun hän pajan lopuksi tekee yhteenvetoa osallistujien osaamisesta ja alalle soveltuvuudesta.  

Päivän päätteeksi osallistujat kokeilevat, millaista on kupariputken juottaminen kaasulla. Kuparin juottaminen on eräs putkiasentajan perusosaamiseen kuuluva taito. Harjoituksessa perehdytään juottamisen tekniikan lisäksi avotulen turvalliseen käyttöön. 

Seuraavana päivänä pajalaiset harjoittelevat  metallisten vesijohtoputkien katkaisua, taivuttelua, kierteiden ja liitosten tekoa. Nämä tehtävät ovat jo suhteellisen vaativia. Opettaja näyttää ensin käytännössä, kuinka kukin työvaihe tehdään ja kuinka työkaluja käytetään. Tämän jälkeen jokaiselle osallistujalle varataan työtila, raaka-aineet ja työkalut. Opettaja sopii osallistujien kanssa aikataulun ja kertoo, että kukin saa tehdä tehtävät tietyssä ajassa omaan tahtiin. Hän lupaa neuvoa tarvittaessa ja sanoo, että myös kaverilta voi kysyä, jos tarvitsee apua.  

Osallistujat ryhtyvät innokkaasti työhön. Opettaja seuraa sivusta osallistujien työskentelyä ja neuvoo tarvittaessa. Ryhmäläiset pyytävät apua toisiltaan, jos opettaja ei ehdi auttamaan. Monet osallistujista haluaavat kokeilla ensin itsenäisesti, jos jokin työvaihe ei ota sujuakseen. Vasta tilanteen tuntuessa siltä, että ei itse selviä, pyydetään apua.

 

                 
Kuva 1. Talotekniikan prakticum-pajalaiset perehtyvät putkiasentajan koulutukseen alan työtehtäviä harjoitellen. Kuvassa tehdään kierteitä vesijohtoputkiin.

 

Tätä artikkelia varten tehdyssä haastattelussa prakticum-pajalaiset kertoivat, että parin päivän paja on heidän mielestään sopivan mittainen. Siinä ajassa sai tuntumaa alalla opiskeluun, työhön ja työtehtäviin sekä sai suuntaa suunnitelmilleen. Opettajan ohjauksessa he pitivät siitä, että kukin sai tehdä tehtäviä omaan tahtiinsa. Eräs osallistuja ilmaisi asian näin: ”Ei heti joku korjaamassa, vaan saa itse ratkaista ongelmia.” Osallistujat pitivät siitä, että heihin suhtauduttiin kuin aikuisiin. Lisäksi he kertoivat, että heitä kohdeltiin asianmukaisesti ja heillä säilyi tunne siitä, että he ovat mukana omasta halusta, heitä ei pakoteta ja oma motivaatio säilyi.  

Kysyttäessä, miltä tuntui olla koulussa, osallistujat olivat poikkeuksetta sitä mieltä, että pajassa olo oli mukavaa ja hyödyllistä vaihtelua omaan arkeen, joka koostui monilla työttömyydestä ja siitä johtuvasta joutenolosta. Kukaan ei kokenut tuntevansa niin sanottua kouluallergiaa.  

Kaikki viihtyivät ryhmässä. Myös ryhmään kuuluneet maahanmuuttaja ja vähemmistökulttuurin edustaja kokivat ryhmässä olon mukavaksi, turvalliseksi ja tasavertaiseksi. Osallistujien oppilaitosmyönteisyyteen vaikutti osaltaan, että pajaan lähettäneet tahot olivat valikoineet omista asiakkaistaan sellaiset, joiden he arvelivat hyötyvän prakticum-paja-tyyppisestä toiminnasta.  

Lopuksi voidaan todeta, että kaikki pajaan osallistuneet kuusi olivat sitä mieltä, että he haluavat suorittaa tutkintonsa, oli se sitten putkiasentaja tai joku muu, aikuiskoulutuksena. 

 

POHDINTAA 

Perinteisesti ammattioppilaitoksissa omaa ammattialaansa suunnittelevat voivat tutustua tutkintoihin ja opiskeluun niin sanotun koulutuskokeilun avulla. Yleisissä ammattioppilaitoksissa koulutuskokeilut järjestetään monesti siten, että tutustuja menee opinto-ohjaajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti johonkin ryhmään seuraamaan kyseisen tutkinnon opiskelua ja opetusta. Koulutuskokeilijan mennessä opiskelijaryhmään kesken opetuksen, saattaa hänen saamansa hyöty kokeilusta jäädä kuitenkin pinnalliseksi. Näin varsinkin tilanteissa, joissa koulutuskokeiluun ei ole ennakolta panostettu siten, että opettaja ottaisi kokeilijan aktiivisesti mukaan opetukseen. Tällöin kokeilija ei pääse aktiivisesti osallistumaan opiskeluun vaan hän voi vain passiivisesti seurata opetusta. Kokeilija saattaa tuntea olonsa myös vieraaksi ja ulkopuoliseksi tullessaan ryhmään, jossa kaikki muut tuntevat toisensa. Tilanteen tekee koulutuskokeilijalle erityisen haasteelliseksi, jos hän on arka ja hänellä on aikaisempia kielteisiä, esimerkiksi kiusaamiseen liittyviä opiskelukokemuksia. Erityisammattioppilaitoksissa koulutuskokeiluihin satsataan perusteellisemmin kuin yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa.  

Avoin ammattiopisto -projektin prakticum-pajat on järjestetty siten, että ryhmä koostuu henkilöistä, jotka miettivät alan soveltuvuutta itselleen ja alalle opiskelemaan hakeutumista. Ryhmän jäsenten ollessa samassa tilanteessa toisiinsa verrattuna, ja koska ryhmään on hankkeessa otettu maksimissaan vain kahdeksan osallistujaa, prakticumilaiset ovat kokeneet ryhmään osallistumisen turvalliseksi ja mukavaksi itselleen. Toiminta on tehokasta, sillä opettaja voi keskittyä vain prakticumilaisten ohjaukseen ja arviointiin. 

Projektin aikana on keskusteltu, kuinka prakticumit olisivat taloudellisesti perusteltavissa. Projektissa on yhteen pajaryhmään katsottu tarkoituksenmukaiseksi ottaa maksimissaan kahdeksan osallistujaa. Määrä on puolet taloudellisesti kannattavan opiskelijaryhmän koosta. Perusteena prakticumien taloudellisuudelle on niiden ohjauksellinen hyöty. Toiminnan kautta osallistujat löytävät oman ammattialansa ja näin välttyvät väärästä koulutusalan valinnasta johtuvasta keskeyttämisestä. Moni projektiin osallistunut nuori aikuinen on syrjäytymisvaarassa. Yhteiskunnallisestikin on merkittävää, että nuoret aikuiset löytävät oman ammattialansa ja siihen johtavan koulutusväylän. Ammattiin kouluttautuminen ja sitä kautta töihin pääsy on tehokas tapa välttyä syrjäytymiseltä. Ongelmana on vain se, kenen vastuulle nuorten aikuisten ammatillisen suuntautumisen ja oppimisen ja opiskelun ohjauksesta syntyvä  taloudellinen satsaus kuuluu – oppilaitoksen, kunnan vai valtion? 

Uranvalinnan kannalta prakticumit hyödyttävät niihin osallistuvia eri tavoin. Ensinnäkin asiaa voidaan tarkastella ulkoisena hyötynä. Ulkoinen hyöty tarkoittaa käytännössä sitä, että prakticum-pajaan osallistuja löytää pajasta oman alansa ja hakeutuu sekä pääsee alalle opiskelemaan. Toisten kohdalla pajat vaikuttavat siten, että osallistujat ryhtyvät reflektoimaan omaa ammatinvalintaansa. Prakticumeihin asiakkaita lähettäneet ulkoisen verkoston edustajat ovat kertoneet pajojen vaikuttaneen osallistujiin siten, että he ovat jääneet mielessään prosessoimaan pajasta saamiaan kokemuksia. Jotkut asiakkaat ovat halunneet osallistua useampaan pajaan, ennen kuin ovat päättäneet alasta, jolle oikeasti suuntautua. Jotkut ovat pajaan osallistumisen kautta hyväksyneet ajatuksen omasta soveltuvuudestaan tai soveltumattomuudestaan alalle. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvia ovat esimerkiksi terveydellisistä rajoitteista kärsivät henkilöt. Esimerkiksi epilepsia- tai astmaoireista kärsiville hitsauksesta aiheutuva käry ja kirkas valo ovat esteinä ammateille, joissa altistutaan näiden tekijöiden vaikutuksille. Vasta omien kokemusten kautta jotkut ovat voineet tämän asian itselleen myöntää.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Työ ja elinkeinoministeriö järjestivät 10.4.2013 Helsingissä kutsuseminaarin, jossa käsiteltiin avointa ammattiopisto-toimintaa. Seminaariin osallistui edellä mainittujen. ministeriöiden virkamiesten lisäksi työjärjestöjen edustajia. Seminaariin oli kutsuttu Etelä-Savon ammattiopiston ja Pohjois-Karjalan ammatti- ja aikuisopiston edustajia kertomaan omista ESR-rahoitteisista Avoin ammattiopisto -projekteistaan. Seminaarissa pohdittiin mm. tarvitaanko avoimen ammattiopiston mukaista toimintaa, jossa ohjataan, tuetaan ja muutenkin autetaan haasteellisessa asemassa olevia pääsemään ammatilliseen koulutukseen ja suoriutumaan opinnoistaan. Lisäksi tilaisuudessa pohdittiin, kenelle kuuluu vastuu toiminnan synnyttämisestä ja ylläpitämisestä. Seminaariin osallistuneet virkamiehet lupasivat, että avoimen ammattiopistotoiminnan mukaista mallia viedään valtakunnallisesti eteenpäin. Lisäksi he totesivat, että toiminta ei onnistu, ellei sitä taloudellisesti resurssoida. Myös tämä resurssiasia tulee ministeriöissä käsittelyyn. 

Prakticum-pajojen toteuttamisessa mukana olleena voin yhteenvetona todeta, että pajat ovat toimintamuodoiltaan hyödyllisiä niihin osallistuvien asiakkaiden, oppilaitosten, oppilaitosten ulkoisten asiakkaita pajoihin ohjaavien verkostojen sekä yhteiskunnan kannalta. Pajat ovat osa avointa ammattiopistotoimintaa, joten jos ministeriöiden kiinnostus avointa ammattiopistotoimintaa kohtaan on aitoa, prakticumien taloudellisetkin toimintamahdollisuudet ovat tulevaisuudessa olemassa. 

LÄHTEET

 

Kogni Oy, 2013

OKM – Nuorten aikuisten osaamisohjelma. www.minedu.fi/OPM/Nuoriso. Luettu 10.4.2013.

 

Jukka, kirjoittaja,  työskentelee Avoin ammattiopisto-hankkeessa projektiasiantuntijana. Hän vastaa prakticum-pajojen käytännön järjestelyistä ja ohjauksesta pajassa.

 

 

Tulevaisuuden koulu

”It´s not the technology that matters. It´s how we take these technologies and invent new types of institutional structures, social practices and skills to benefit from new technologies.”

 John Seely Brown

 

InnoOmnian järjestämän Tulevaisuuden koulu –koulutuksen myötä tutustuin John Seely Brownin (=JSB) ajatuksiin digiajasta, yrittäjämäisestä oppijasta, innovatiivisuudesta ja uusista sosiaalisista rakenteista.

JSB puhuu digiajan tai verkostoajan maailmasta, joka ”valmistui” niin nopeasti, ettei meillä ole juurikaan ymmärrystä sen toimintaympäristöistä ja diversiteetistä. Tiedon olemus on samalla muuttunut stabiilista jatkuvasti muuttuvaan ja uudistuvaan. Oppimisesta on tullut vähintään yhtä lailla uuden luomista kuin vanhan oppimista. Olennainen kysymys onkin, miten muutamme oppimisen viitekehyksiä (esim. opetus ja koulu instituutiona), oppimista ja oppimistavoitteita siten, että mahdollistamme aktiivisen osallisuuden muuttuvassa maailmassa? Sama aktiivisen kansalaisuuden tavoite mainitaan myös komission Koulutuksen uudelleenajattelua koskevassa strategiassa.

 ********************************

 

Tiedon olemuksesta

 

Ennen: Pysyvä faktatieto.

Nyt: Maailma muuttuu jatkuvasti ja tieto syntyy verkostoissa.

 

Instituutioista ja rakenteista

 

Ennen: Kontekstit olivat pysyviä.

Nyt: Kontekstit muuttuvat ja niitä luodaan yhdessä (=recontextualize).

 

Taidoista

 

Ennen: Taidot olivat pysyviä.

Nyt: Uudet taidot ovat käyttökelpoisia keskimäärin 5 vuotta.

 

 Verkostoista

 

Ennen: Opimme kuuluaksemme johonkin (learn to belong).

Nyt: Kuulumme johonkin oppiaksemme (belong to learn).

 

********************************

 

 

JSB innostuu myös harjoittelun, kokeilemisen ja ”näpräämisen” ideasta, jossa huomioidaan oppijan aktiivisuus montessoripedagogiikan ”auta minua tekemään itse” –ajattelutapaa myötäillen. Oppijalle luodaan ympäristö jossa on sekä turvallista että lupa etsiä, kokeilla, erehtyä ja onnistua itse. Ideaalissa oppimisympäristössä toteutuu myös periaate, jossa oppimista ja opettamista tapahtuu samanaikaisesti: nopeammin oppivat auttavat hitaampia, opiskelijat opettavat opettajia.

Koulutuskeskus Tavastian pintakäsittelyn Pintakilta-toiminta ja sen laajentuminen Kiltakoulut-hankkeeksi on hyvä esimerkki ammatillisen koulutuksen oppimisen viitekehyksen uudelleen ajattelusta. Huomio on kiinnitetty oppimisympäristön kehittämiseen toimintatavaksi, jossa avoin tiedon tuottaminen ja jakaminen (wikit ja blogit), somen ja teknologian arkipäiväinen käyttö (verrannollisia kynään ja vihkoon) sekä pedagogiset lähtökohdat tukevat oppijan aktiivista roolia. Opiskelijoiden lisäksi myös opettajat jakavat avoimesti arkipäiväänsä, kokeilevat, erehtyvät ja oppivat.

Lopuksi katkelma pintakäsittelyn opettajan Jari Välkkysen blogipäivityksestä, jossa hän oivaltaa jotain oppimisesta opiskelijan keksiessä uuden toimivamman työmenetelmän kynäruiskun korjaukseen (blogit ovat muuten JSB:n mukaan hyvä esimerkki yhteisestä viitekehyksen luomisesta) :

 

”Näin kolmenkymmenen vuoden kokemuksella kynäruiskun käytöstä voin vain itse kuvitella että osaan jo kaiken, mutta onneksi on vielä opittavaa, kahdella tavalla;

1. Kannattaa kuunnella mitä muilla on sanottavaa
2. Uusia menetelmätapoja voi oppia ammatista vielä tässäkin iässä.

Tämä opiskelijan huomio kyllä lisätään hetimiten kaikkiin kynäruiskun huoltoteorioihin, niin merkittävä se on. Tämä esimerkki kertoo nykynuorten erilaisesta tavasta oppia asioita (verrattuna omaan ikäryhmääni). Nuoret kokeilevat herkemmin erilaisia menetelmiä päästä tavoitteeseensa jos valmista toimintatapaa ei ole tai sitä ei voi jostain syystä noudattaa.”

 

Kirjoittanut:

Laura Kuismala, Esedun uudet opetusteknologiat -hanke (EAKR)
Upea Esedu -blogi

 

 

Lähteet:

 

Brown, J. S. 2012 "Cultivating the Entrepreneurial Learner in the 21st Century," keynote 2012 Digital Media and Learning Conference. http://vimeo.com/37857533

Välkkynen, J. 2012. https://docs.google.com/presentation/d/1R25MeOL0Vb4GB_pyhJ3lEQscnej3KgxbkHqTTB-ibBQ/edit#slide=id.gda6c0a8_0_37