maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mikä yhdistää Pekkaa, Camillaa, Patea ja Tommia?

 
 
Mistä motivaatio opintoihin (ja elämän haltuunottoon)?

 
Mikä yhdistää Pekkaa, Camillaa, Patea  ja Tommia?  Yhteistä heille on ainakin  nuoruus, puuttuva ammatillinen koulutus, työttömyys ja tunne siitä ettei jaksa eikä huvita. Nuorisotakuun myötä nuorella on kuitenkin oikeus päästä nopeasti koulutukseen tai muuhun merkitykselliseen toimintaan sekä oikeus täysivaltaiseen kansalaisuuteen. Koulutetun nuoren tulevaisuus näyttää myös tilastojen valossa toiveikkaalta. Nuoren kanssa työskennellessä herääkin usein kysymyksiä: Näemmekö nuoren takuiden ja tavoitteiden takaa? Mitä nuori todella tarvitsee tarttuakseen oman elämänsä ohjaimiin? Mikä saa nuoren liikahtamaan kotisohvalta koulupolulle?

Lähdimme Avoimessa ammattiopistossa miettimään Pekan, Camillan, Paten ja Tommin kanssa työskentelyä motivaatioteorian kautta. Motivaation merkitys näkyy ihmisen toiminnassa mm. yhteenkuuluvuuden, itsenäisyyden ja pätevyyden tarpeina (Ryan & Deci 2000). Nuoren ohjauksessa kohti omaa elämää toimivia periaatteita ovatkin mm. nuoren itsenäistymisen tukeminen, myönteisen ajattelun vahvistaminen, koulutussuunnitelmien tekeminen ja uratavoitteista päättäminen (Nurmi 2011). Voimavarojen vahvistaminen ja dialogisuus ovat menetelmiä, joiden avulla nuoren oma ääni saadaan kuulumaan.

 

Motivaatio vahvistuu toiminnassa 

Motivaatioteorioita on useita. Nykytiedon mukaan yksikään teoria ei itsessään pysty selittämään motivaation syntyä, ylläpitoa ja/tai katoamista. Martin E. Fordin kognitiivisessa psykologiassa motivaatio perustuu ihmisen tavoitteelliseen toimintaan ja siitä saatavaan palautteeseen. Tämä näkemys sopii erityisen hyvin oppimiseen, koska opintojen suorittaminen on tavoitteellista. Lisäksi opettaja ja opiskelija käyvät jatkuvaa dialogia, jossa merkittävänä osassa on
 

palautteen antaminen    opiskelijalle
 
Keskitymme tässä kirjoituksessa uravalmennus-kokeiluun. Uravalmennus, jossa teimme konkreettisia tekoja opiskelijaksi aikovien motivaation herättämiseksi, toteutettiin Etelä-Savon ammattiopiston Avoin ammattiopisto-hankkeessa syksyllä 2012.
Uravalmennuskurssi kesti 8 viikkoa ja sen tavoitteena oli löytää opiskelijaksi aikovassa innostusta ja sitoutumista opintoihin. Tämän lisäksi osalla osallistujista oli tavoitteena kartoittaa omia osaamisalueitaan  ja mahdollinen tuleva työammatti.  Asiakkaat tulivat pääsääntöisesti työhallinnon kautta.
Huomasimme kurssin aikana, että motivaatiota lisäsi käytännön hyöty, jonka  uravalmennuksessa sai suorittamalla ensiapukurssin, hygieniapassin,  työturvallisuuskortin tai tulityökurssin. Nämä koulutukset oli mahdollista suorittaa  yhden päivän aikana luontevasti osana valmennusta, jolloin ne olivat myös osallistujalle edullisia/maksuttomia.  
Yhtenä osana uravalmennuskurssia olivat prakticum-pajat, joiden aikana tehtiin ammattialan perustyötehtäviä opettajan ohjauksessa. Lopuksi osallistuja arvioi omaa onnistumistaan ja myös opettaja antoi arvion tehtävistä suoriutumisesta ja alalle soveltuvuudesta. Pajalle osallistuja sai konkreettisen käsityksen alan työtehtävistä ja koulutuksesta. Samalla hän pystyi arvioimaan omaa kiinnostustaan ja soveltuvuuttaan (pystyvyyttään) alan ammatteihin. 
 Koulutuskokeilussa osallistuja tutustui koulutus- ja uramahdollisuuksiin käytännössä ja sai lisävarmuutta työelämään etenemiseen, mutta koulutuskokeilujen haasteiksi nousivat pitkäkestoisuus, tavoitteen epäselvyys ja ohut struktuuri. Nämä haasteet näkyivät poissaolojen lisääntymisenä. Motivaatioteorian näkökulmasta koulutuskokeilu tavoitteineen oli liian kaukainen ja epämääräinen. Emme onnistuneet pilkkomaan kokonaistavoitetta osatavoitteiksi. Todennäköisesti myös isossa ja vieraassa ryhmässä työskentely johti siihen, ettei kokeilija voinut riittävästi vaikuttaa oman toimintansa laatuun ja intensiteettiin.
Näiden ryhmätoimintojen lisäksi uravalmennuksessa tarjottiin henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Motivaatioteoriassa yksilön tarpeisiin huomion kiinnittäminen vahvistaa motivaatiota
Kuva: Motivaatio vahvistuu toiminnassa
 

 
Osuvaa ohjausta ja taipuisaa tukea

 

Motivaatioteoreetikot jakautuvat erilaisiin koulukuntiin ja esimerkiksi perinteisestä palkinto/rangaistusmenetelmästä on erilaisia näkemyksiä.  Käyttämiämme menetelmiä voi halutessaan kutsua myös palkinnoiksi, jotka tuottavat välitöntä mielihyvää vastaanottajalleen. Decin mukaan palkinnot ja rangaistukset eivät ole pelkästään palkintoja ja rangaistuksia, vaan osallistujat saavat niiden kautta itsestään informaatiota.  Oleellista palkinto/rangaistusmenetelmässä on ymmärtää millaisia yksilön ulkoiset tekijät tilanteessa ovat. Meidän on tiedettävä aktiviteettia valittaessa yksilön arvio tehtävästä ja vallitsevista olosuhteista. Tuntuvatko annetut tehtävät liian haasteellisilta, vähäpätöisiltä tai arvokkailta? Ja tämän lisäksi työntekijän tulee kunnioittaa yksilön arviota. Toissijaista on se, onko yksilön arvio meidän näkökulmastamme oikea vai väärä. On  tärkeintä kannustaa, jos yksilö arvioi omat mahdollisuutensa heikoksi tehtävän suorittamiseen.

Koulutusmotivaatiota vahvistimme ja tuimme uravalmennuksessa seuraavasti:

 
1)      osallistuja teki valintoja siitä, mihin halusi osallistua ja sai valinnoissaan ohjausta ja yksilöllistä tukea


2)      tarjosimme osallistujille merkityksellisiä ja omaan kokemusmaailmaan liittyviä oppimis- ja työskentelykokemuksia prakticum-pajoilla ja koulutuskokeilussa itseä kiinnostavalla alalla

 

3)      prakticum-pajat mahdollistivat onnistumisen kokemukset, kun osallistuja  teki opettajan ohjauksessa mielekkäitä työtehtäviä pienessä ryhmässä

 

4)      uravalmennuksessa selkiytettiin omia koulutus- ja uratavoitteita sekä vahvistettiin osallistujan motivaatiota niin pätevyyden, itsenäisyyden kuin yhteenkuuluvuudenkin alueilla

 

5)      yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistettiin toimimalla paljon ryhmässä, jolloin vertaistuella ryhmässä myös sosiaaliset taidot harjaantuivat ja vahvistuivat

 

6)      oppimisympäristöstä fyysisenä tilana ja vuorovaikutusympäristönä luotiin opiskeluun motivoitumiselle suotuisa (laadukkaita kohtaamisia leppoisassa ympäristössä, välitöntä ja pääosin positiivista palautetta, välitavoitteita, sopivasti haasteita ja tukea)
 
 
 
 
 
                       Kuva: Sisäinen ja ulkoinen motivaatio

 

 
Mitä kuuluu Pekalle, Camillalle, Patelle ja Tommille? Palautetta uravalmennuksesta.


Pekka on menijä-tyyppi. Hän siirtyi pienellä ohjauksella ja tuella tutkinnon suorittajaksi.  Hänen kohdallaan jäimme miettimään vain pystyykö oppilaitos antamaan riittävästi tukea ja ohjausta mahdollisissa ristiriitatilanteissa tai motivaation heikentyessä?
Camilla on selkeästi tunnustelija. Prakticum-kokeilut antoivat hänelle vinkkejä hänen vahvuuksistaan. Oman historiansa vuoksi hänelle on kuitenkin vaikeaa  tehdä tavoitteellisia suunnitelmia. Hän koki lukiongelman selvittämisen ja apuvälineiden hankinnan selkeänä askeleena kohti koulutusta. Camilla jäi miettimään kouluttautumista: hän haluaisi suorittaa tutkinnon osina,  työvoimapoliittisena koulutuksena.

 
Patea voimme kutsua etenijäksi. Laaja ja pitkään kestänyt problemaattinen elämäntilanne vaati verkostotyötä. Koska Patella oli lisääntynyt palvelutarve, tarvittiin myös joustavaa yksilöllistä tukea ja ohjausta, jotta motivaatio koulutukseen ja arjen haltuunottoon riitti nivelvaiheesta urapolulle siirtymiseen.  Pate hyötyi moniammatillisesta ja poikkihallinollisesta työskentelymallista ja hänen olemassa olevia tukiverkostojaan hyödynnetään myös opintojen aloittamisessa ja ennen kaikkea opintojen loppuun saattamisessa. Työntekijöinä olimme yllättyneitä hänen tarmostaan ja innostaan sitoutua opintoihin. Pate osoittautui jatkoseurannassa sanojensa mittaiseksi mieheksi.
 Tommi oli vierailija. Hänelle räätälöitiin keskeytyneiden opintojen jatkaminen parissa päivässä koulutusalan kanssa, MUTTA Tommi ei kuitenkaan tullut paikalle eikä oppilaitoksesta saatu häneen enää yhteyttä. Avoimen ammattiopiston työntekijä ilmoitti asiasta te-toimistoon ja asia jäi siihen.
 Palautteena Uravalmennukseen osallistuneet kertoivat, että työelämävalmiudet ja niiden arviointitaidot karttuivat. He kertoivat suunnitelmiensa selkeytymisestä, he saivat kokemusta alasta ( > aikoo hakea, ei ainakaan aio hakea), suunnitelman jatkosta joko koulutukseen tai sitä ennen tietyistä toimista jne.  
 He saivat apua opiskeluun ja työelämään liittyvien tukitarpeiden selvittämiseen (oppimisvalmiudet, opiskelutaitojen päivittäminen, oppimisvaikeuksien kartoitus ja tuki). Tarvittaessa asiakas sai tukea myös opintojen aloittamiseen (henkilökohtaiset tapaamiset, ohjaus ja neuvonta).  Työntekijän näkökulmasta uravalmennukseen motivoituminen näkyi osallistumisena ja yksilöllisen sitoutumisen lisääntymisenä valmennukseen.
 
Jutun ovat kirjoittaneet:
Marianne Hyttinen-Lilja, Avoin ammattiopisto-hankkeen projektipäällikkö, sosiaalityöntekijä (YTM)
Tuula Laukkanen, Avoin ammattiopisto-hankkeen erityispedagogi, laaja-alainen erityisopettaja (FL)
Jukka Pesonen, Avoin ammattiopisto-hankkeen projektiasiantuntija, opettaja (KM)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti